Kolumni on julkaistu Demokraatissa 7.1.2016.
Oikeusministeriö julkaisi hiljattain Demokratiaindikaattorit 2015 -julkaisun, joka käsittelee 2000-luvulla käytyjä eduskuntavaaleja ja äänestyskäyttäytymistä. Julkaisusta käy ilmi myös se, miten eri puolueiden äänestäjät sijoittavat itsensä vasemmisto-oikeisto-akselille.
Vaikka vasemmisto-oikeisto-jaottelun on myönnetty jo kauan aikaa sitten olevan puutteellinen tapa tarkastella eri puolueita, se kertoo edelleen jotain suomalaisten poliittisista tuntemuksista.
Erityisen huomionarvoisena pidän sitä, että neljässä viime eduskuntavaaleissa SDP:n ja vihreiden äänestäjät ovat asemoineet itsensä vasemmisto-oikeisto-akselilla samaan kohtaan, vain aavistuksen vasemmalle poliittisesta keskustasta. Lisäksi kun vihreät on ainoa puolue, jonka äänestäjistä liki puolet on 18–34-vuotiaita, on pakko arvuutella, onko tämä se suunta, mihin SDP:n nuorisokannatus on vuosien saatossa huvennut?
Myös perussuomalaisilla ja kokoomuksella on tutkimuksen mukaan vakaa kannatus nuorten keskuudessa, mutta heidän äänestäjänsä sijoittavat itsensä tukevasti keskiviivan oikealle puolelle.
SDP:llä on suuri haaste siinä, miten puhutella myös nuorempia ikäluokkia kannattajikseen. Positiivista on se, että maltillinen vasemmistolaisuus pitää pintansa myös nuorten keskuudessa, vaikka äänet eivät tällä hetkellä kanavoidukaan SDP:lle.
Puolueen kannattaisi nyt rohkeasti madaltaa sitä aitaa, joka ajaa nuoret vihreämmälle puolelle. Nuorisobarometrit osoittavat, että yli puolet nuorista kokee ympäristöarvot tärkeinä.
Ympäristökysymysten tulisikin näkyä nykyistä paljon vahvemmin SDP:n tekemässä politiikassa. Ei riitä, että kysyttäessä muistelemme juuri SDP olleen aikoinaan perustamassa ympäristöministeriötä. Ympäristökysymykset ovat yhtä tärkeitä kuin taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset, ja nuoret tietävät tämän.