Toissa sunnuntaina 8.3. vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Media, niin sosiaalinen kuin muukin, oli pullollaan näkökulmia tasa-arvoasioihin.
Tänään 19.3. on vietetty Minna Canthin päivää ja tasa-arvon päivää. Some-kuplassasi on kuitenkin päivän mittaan tullut vastaan vain muutama väsynyt tasa-arvonpäivän toivotus, Minna Canthin lainauksilla höystettyinä. Eikö tasa-arvosta tosiaan jakseta keskustella kuin korkeintaan kerran kuukaudessa sunnuntaisin? Jääkö kotimainen tasa-arvon merkkipäivämme näin pahasti kakkoseksi kansainväliselle naistenpäivälle?
On monia syitä, miksi voisi olettaa, että tasa-arvon puolustajat olisivat olleet tänään näkyvämmin esille kuin naistenpäivänä. Tänään ei tarvitse miettiä, onko suklaarasian ostaminen tyttöystävälle tasa-arvoa edistävä vai hidastava teko. Ei tarvitse vitsailla, että vuodessa on yksi naisten päivä ja 364 miesten päivää. Ei tarvitse tuskailla sen kanssa, että naistenpäivä huokuu sitä perinteistä sukupuolikäsitystä, jonka mukaan ihmiset voi ylipäätään luokitella naisiksi ja miehiksi.
Tasa-arvo on käsitteenä hyvin laaja. Se ei liity vain naisasialiikkeeseen, eikä se missään nimessä tarkoita tasapäistämistä. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen saa olla omanlaisensa ja tulee sen vuoksi kohdelluksi samalla tavalla, kuin kaikki muutkin. Se sisältää naisten aseman ja palkkatasa-arvon lisäksi myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon, vähemmistökansojen tasa-arvon ja sukupolvien välisen tasa-arvon.
Kolumnisti Arno Kotro kommentoi edelliseen, naistenpäivänä julkaistuun kirjoitukseeni, että hän kaipaa lisää keskustelua siitä, kuinka epätasa-arvoinen nykyinen asepalveluksemme on. Pidän itsekin ongelmana sitä, että yhteiskuntamme antaa lain tasolla erilaisia velvoitteita kansalaisille sukupuoleen perustuen. Puolustuspolitiikan aktiivisille keskustelijoille tämä ei kuitenkaan tunnu olevan ongelma, sillä vaihtoehtoja harvoin edes punnitaan laajemmassa mittakaavassa. Kuitenkin nykyään asepalveluksen suorittaa vain reilu kolmannes koko ikäluokasta. Nykypäivän sodankäynnin ollessa yhä vähemmän metsiköissä tarpomista, on vaikea vedota edes naisten fyysisiin ominaisuuksiin nykymallia puolustaessa. Tämä asia ei kuitenkaan noussut keskusteluun, ei naistenpäivänä eikä tänään.
Tasa-arvoasioita ei saatu loppuunkäsiteltyä naistenpäivänä. Niistä ei myöskään pyritty laajassa mittakaavassa puhumaan tasa-arvon päivänä. Koska on tasa-arvon aika?
Onneksi olemme vapaita nostamaan meille tärkeitä asioita keskusteluun vuoden jokaisena päivänä. Erityisesti eduskuntavaaliehdokkaat mainostavat mielipiteitään vielä kuukauden ajan. Jos ehdokas on tosissaan tasa-arvon asialla, hän varmasti puhuu, kertoo ja kirjoittaa näistä asioista useammin, kuin kerran naistenpäivänä.