SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen hämmensi sekä puoluevaltuuston väkeä että median edustajia sunnuntaina puoluevaltuuston kokouksessa. Kokouksen loppupuolella Paananen pyysi yllättäen puheenvuoroa, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti valottaa hänen aikeitaan liittyen ensi helmikuun puoluekokoukseen.
Monen oletus oli, että Paananen ilmoittaa, ettei aio hakea jatkokautta puoluesihteerinä. Hän on toiminut pestissä vuoden 2012 puoluekokouksesta asti. Puheensa lopuksi Paananen ilmoitti olevansa “työmarkkinoiden käytettävissä” helmikuun alkupuolelta alkaen. Moni läsnäolija – minä mukaan lukien – tulkitsi tämän vetäytymiseksi. Hämmennys oli suuri, kun hetkeä myöhemmin Paananen tarkensi median edustajille olevansa ehkä kuitenkin käytettävissä. Riippuen siitä, millaista puoluesihteeriä nyt kaivataan.
Paananen on ollut innostava saarnamies
Paananen kävi puheenvuorossaan läpi omaa työtään puoluesihteerinä. Hänen omien sanojensakin mukaan ne tehtävät jotka puoluesihteerille on näiden vuosien aikana annettu, on toteutettu. Myös voimaa jatkaa vaativassa tehtävässä Paanasella kuulemma riittää.
2012 kaivattiin puoluesihteeriksi innostavaa saarnamiestä, joka kiertää kentällä puhaltamassa henkeä hiipuvaan järjestökoneistoon. Sellainen puoluesihteeri Paananen on todella ollut. Ensimmäisen puoluesihteerivuotensa aikana hän kävi 192 tilaisuudessa ja sama tahti on jatkunut siitä lähtien. Nostan hattua. On myös odotettavissa, että Paananen jatkaa valitsemallaan linjalla, mikäli olisi vielä kolmannen kauden puoluesihteerinä.
Kansanliike tarvitsee innostavia saarnamiehiä. Sellaisia kuin Reijo Paananen, Mikko Salmi ja Eero Vainio. Jokainen heistä kykenee innostamaan kuulijoita ja luomaan sanoillaan toivoa. Mutta onko saarnamiehen paikka puoluetoimistolla?
Varapuheenjohtajien otettava suurempi rooli
2008 Hämeenlinnan puoluekokouksessa SDP:n varapuheenjohtajien määrää nostettiin kahdesta kolmeen. Jo aiemmin mainitsemani Eero Vainio – varapuheenjohtaja vuosina 2012–2014 – kantoi kortensa kekoon niin hyvin kuin kykeni. Johtuen varmasti siitä, että hän ei ollut muiden puolueen johtohenkilöiden tapaan kansanedustaja, hänellä oli aikaa kiertää kenttää.
Puolueella on puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa, puoluevaltuuston puheenjohtajisto, eduskuntaryhmän puheenjohtajisto ja vähintään yksi kansanedustaja joka vaalipiirissä. Puhumattakaan piiri- ja kuntatason luottamushenkilöistä. Haluan uskoa, että nämä ihmiset ehtivät kiertää saarnamiesten lailla kenttää tarpeeksi kattavasti, jotta yhtä supistuneen puoluetoimiston henkilökunnan jäsentä ei tarvitse lähettää kentälle.
Katseeni kääntyy erityisesti varapuheenjohtajiin, joiden tehtävät ja rooli puolueessa ovat jääneet varsin ohuiksi.
Puoluesihteerin johdolla kohti 2020-lukua
Vaikka saarnamiesten aika puoluesihteereinä on mielestäni ohi, järjestökentän haasteet eivät juuri ole helpottuneet 4,5 vuodessa. Viime aikoina järjestöväelle on painotettu, että toimintatapoja saa muuttaa ja uusia ideoita toteuttaa, eikä lupaa tarvitse pyytää. Sen seurauksena järjestöväki on ehkä vielä enemmän turhautunut kuin aiemmin, sillä iso laiva kääntyy hitaasti.
Ruohonjuuritasolla ikiaikaisten toimintatapojen muuttaminen vie vuosia. Itse pidän myös varsin epärealistisena sitä, että vuosikymmeniä tietyllä tavalla toimineet ihmiset edes haluaisivat muuttaa omia perinteitään. SDP on vaiheessa, jossa moni asia kannattaa tehdä kuten ennenkin, mutta rinnalle kaivataan uusia tapoja toimia.
Siksi puoluesihteerillä tulee olla vahva näkemys siitä, millaiset tavat kampanjoida ja välittää poliittista viestiä toimivat vuosien 2018 ja 2019 vaaleissa. Puoluesihteerin tulee johtaa puoluetoimistoa niin, että olennainen viesti liikkuu puoluetoimistolta jäsenelle ja takaisin oikea-aikaisesti. Puoluesihteerin tulee myös kyetä yhdistämään koko sosialidemokraattista järjestöperhettä vielä nykyistäkin tiiviimmäksi kokonaisuudeksi.
2012 epäilemättä haluttiin puoluesihteeriksi innostava saarnamies. Sen tehtävän Reijo Paananen on toteuttanut viimeistä piirtoa myöten. Itse koen, että nyt aika on kypsä sille, että saarnamiehen tehtävät siirretään luottamushenkilöille. Puoluesihteeriksi tarvitaan vahvan poliittisen vainun omaava puoluetoimiston esihenkilö, joka paitsi tuntee SDP:n menneisyyden, niin ennen kaikkea kykenee luotsaamaan liikkeen kohti 2020-luvun poliittisia vaikuttamistapoja.