Mielipidekirjoitus on julkaistu Demokraatissa 16.10.2015.
Suomen sosialidemokraattinen puolue on meille monelle edelleen yhtä kuin vappupäivän kulkue punaisine lippuineen, tori täynnä tovereita kuuntelemassa puheita ja yhdessä työväentalolla laulettuja lauluja. Nämä asiat tuovat meidät yhteen ja saavat meidän samaistumaan toisiimme.
Nuorelle ihmiselle tähän joukkoon mukaan tuleminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Mikäli aatteeseen ja sen ilmenemismuotoihin ei ole kasvanut sisään pienestä pitäen, on moniin puolueen perinteisiin menoihin vaikea lähteä mukaan. Ihmisille, jotka eivät edes omakohtaisesti muista sellaista aikaa, jolloin Suomessa on ollut sosialidemokraattinen pääministeri, laulut taistojen teistä tuntuvat suorastaan historiallisilta. SDP:n pitkät perinteet eivät välttämättä anna mitään tarttumapintaa nuorelle ihmiselle. Tämä näkyy myös puolueen surkeassa nuorisokannatuksessa.
Mikäli SDP haluaa jälleen nuoria puolueen jäseniksi ja äänestäjiksi, täytyy joidenkin vanhojen tapojen jäädä historiaan. Vappumarssit, punaliput ja työväenlaulut ovat lopulta kuitenkin vain ulkokuorta aatteelle, joka on erittäin käyttökelpoinen tänä päivänä. Ei ole mitään syytä, miksei SDP voisi olla nuorten keskuudessa jopa suosituin puolue. Aate täytyy nyt riisua vanhasta ulkokuorestaan, jotta uudet sukupolvet voivat kokea sen omakseen.
Uusien sukupolvien mukaan saamisessa tarvitaan myös vanhempia toimijoita. Ulkokuoren uudistaminen ei meinaan tarkoita sitä, että vanha osaaminen hylättäisiin. Tarvitsemmekin laajaa dialogia nuorten ja vanhojen toimijoiden välillä. Aloitetaan siitä, että mietitään yhdessä, mikä on puolueemme ulkokuorta ja mikä ydintä.