Suomessa korkeakoululaitos perustuu duaalimalliin eli järjestelmään, jossa on sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja. Yliopistolaitos on toiminut Suomessa jo 1600-luvulta lähtien. Ammattikorkeakoulujärjestelmä sen sijaan luotiin 1990-luvulla opistoasteen korvaajaksi. Sen tarkoituksena oli vastata työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin sekä nostaa suomalaisten osaamistasoa lisäämällä korkeakoulutuksen määrää.
Kahden rinnakkaisen korkeakoulujärjestelmän ylläpitämistä Suomen kokoisessa maassa voidaan perustellusti kritisoida. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen antamat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot eivät noudattele tiukkaa jakoa ammatillisiin ja tieteellisiin tutkintoihin, joten jako kahteen eri järjestelmään on keinotekoinen. Huolimatta siitä kummalta puolen duaalimallia valmistuu, korkeakoulutetuilla pitää olla työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot. Koulutusten sisältöjä tulisikin koko ajan kehittää nykymaailman tarpeita vastaavaksi. Ei saa jumittua keskusteluun siitä, antaako ammattikorkeakoulututkinto tarvittavat valmiudet akateemisiin jatko-opintoihin tai saako tutkimusperustaisessa yliopistossa kouluttaa ihmisiä suoraan ammattiin.
Usein ajatellaan, että vaihtoehdot korkeakoulujärjestelmän kehittämisessä ovat joko nykyrakenteen säilyttäminen tai jomman kumman järjestelmän sulauttaminen osaksi toista. Pelko nykyisten järjestelmiemme kaikkien hyvien puolten katoamisesta on turha. Nykyiset tutkintorakenteet voitaisiin toimivilta osin säilyttää siitä huolimatta, että korkeakoulutusta antaisi vain yksi yhteinen korkeakoululaitos. Yhtenäinen järjestelmä toisi helpotusta niin rahoitukseen, korkeakouluverkon kehittämiseen, opetusresursseihin kuin profiloitumiseenkin tilanteessa, jossa resurssit ovat koko ajan tiukemmalla ja samalla pitäisi pystyä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Nykyinen järjestelmä on ongelmallinen muun muassa rahoituksen puutteen vuoksi. Viime aikoina erityisesti ammattikorkeakoulujen rahoitusta on leikattu runsaasti. Yhteensä leikkausten vaikutus vähentää ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta noin viidenneksen. Tämän lisäksi vuosittaiset indeksikorotukset on jätetty tekemättä lähes koko hallituskauden ajan sekä ammattikorkeakouluille että yliopistoille.
Rahoituksen merkittävä väheneminen on jo pakottanut korkeakouluja rakenteelliseen kehittämiseen. Erityisesti kampusverkkoa on tarkasteltu kriittisesti ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä pyritty syventämään. Suomessa on tällä hetkellä 15 yliopistoa ja 24 ammattikorkeakoulua, mutta korkeakoulutusta järjestetään huomattavasti useammilla paikkakunnilla. Esimerkiksi ammattikorkeakoulupaikkakuntia oli vuonna 2013 vielä 60, mutta määrä tulee laskemaan 47:ään vuoden 2014 aikana. Vielä vuonna 2010 toimipisteitä ammattikorkeakoulupaikkakunnilla oli noin 160.
Suomen korkeakouluverkko on siis verrattain laaja ja hajanainen. Ei ole tarkoituksenmukaista, että korkeakoulutusta järjestetään joka kunnassa ja kaupungissa. Kutistuvan rahoituksen aikana meillä ei ole varaa vaarantaa koulutuksemme laatua sijoittamalla rahaa seiniin opetuksen ja tukipalveluiden sijasta.
Nykytilanteessa olisi viisasta lisätä merkittävästi korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Hyviä ja kannustavia esimerkkejä tästä löytyy esimerkiksi Lappeenrannasta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu ovat tiivistäneet merkittävästi yhteistyötään siirtymällä yhteiselle Skinnarilan kampuksella. Sen lisäksi kirjastot on yhdistetty, korkeakoululiikunta järjestetään yhdessä, harvinaisempia kieliopintoja voi tehdä molemmista korkeakouluista ja laboratorioita sekä joitain muita tiloja yhteiskäytetään. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat laskeneet säästävänsä tällä yhteistyöllä noin 1,1 miljoonaa euroa vuodessa. Skinnarilan kampus on hyvä esimerkki yhteistyöstä, josta voisi ottaa mallia muuallakin Suomessa. Tämän tapaisilla järjestelyillä voidaan aidosti tehostaa toimintaa niin, että panostukset opetukseen ja tukipalveluihin pystytään maksimoimaan.
Duaalimallin ongelmat tulevat kuitenkin yhteistyötä syventäessä vastaan ja estävät kehityksen viemisen pidemmälle. Nykyinen erillinen ammattikorkeakoulu- ja yliopistolainsäädäntö on muodostunut esimerkiksi Lappeenrannassa ongelmaksi, kun yhteistyötä korkeakoulujen välillä on pyritty syventämään entisestään. Yhteisten tukipalveluiden tuottamisessa ongelma on hinta, joka nousee nykyisen verokohtelun takia. Jos yliopisto järjestää jonkun tukipalvelun ja ammattikorkeakoulu ostaa sen, tulee arvonlisävero maksettavaksi ammattikorkeakoululle tehden yhteistyöstä taloudellisesti kannattamatonta. Tähän ongelmaan ollaan onneksi puuttumassa jo ammattikorkeakoulu-uudistuksen 2. vaiheessa antamalla ammattikorkeakouluillekin oikeus alv-vähennyksiin. Lisäksi opetusyhteistyö on mahdotonta erillisten tutkintoja sääntelevien lainsäädäntöjen takia, vaikka monella alalla olisi järkevää järjestää osa opetuksesta yhdessä. Esimerkiksi pakollisia kieliopintoja ja joitakin ammatillisia perusopintoja voitaisiin järjestää yhdessä, koska niiden sisällöt ovat jo nykyisin samankaltaisia. Nykyinen lainsäädäntö myös estää tutkintoon kuuluvan kokonaisen opetussisällön ostamisen ulkopuoliselta tuottajalta, kuten toiselta korkeakoululta.
Myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene esitti viime talvena korkeakoululaitosten yhdistämistä ja yhteen lainsäädäntöön siirtymistä. On kuitenkin syytä tarkentaa millä tavalla yhteen korkeakoululaitokseen siirtyminen tulisi toteuttaa. Avainasemassa on yhteen lainsäädäntöön siirtyminen sekä nykyisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tasavertainen yhdistäminen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että luodaan kokonaan uusia korkeakouluja eikä esimerkiksi sulauteta ammattikorkeakouluja osaksi nykyisiä yliopistoja. Nykyisen kaltaiset erilaiset tutkintojen tavoitteet ja opetussisällöt edelleen säilytettäisiin, poislukien tällä hetkellä järjestettävä päällekkäinen koulutus. Uusi korkeakoululaitos tuottaisi siis sekä ammatillisesti suuntautuneita että tieteeseen ja tutkimukseen suuntautuneita osaajia, tutkinnosta riippuen.
Hyödyt yhteisestä korkeakoululaitoksesta olisivat valtavat. Tilojen käyttö tehostuisi, tukipalveluita tuotettaisiin tehokkaammin, opetusta voitaisiin integroida soveltuvin osin ja korkeakouluyhteisö kasvaisi monimuotoisemmaksi. Yhtenäiseen korkeakoululaitokseen siirtyminen antaisi avaimet luoda entistä laajempia osaamiskeskittymiä ja mahdollistaisi vahvemman profiloitumisen.
Korkeakoululla on merkittävä vaikutus paikkakuntaan, jolla se toimii. Korkeakoulu houkuttelee nuoria asumaan paikkakunnalle, työllistää merkittävän määrän ihmisiä ja tuottaa osaavaa työvoimaa. Sen lisäksi korkeakoulujen tekemä tutkimustyö voi parhaimmillaan tukea ja edistää tuotekehitystä ja paikallista liiketoimintaa. Korkeakoulujen selkeämpi profiloituminen ja erikoistuminen tietyille aloille voi tukea ympäröivän alueen kehitystä. Korkeakoulujen ja alueen kehittymistä tuleekin suunnitella tiiviissä yhteistyössä ja viedä määrätietoisesti samaan suuntaan.
Samalla tulisi kampusverkkoa tarkastella kriittisesti ja luoda suurempia kampuskokonaisuuksia alueille, joilla puitteet ovat kunnossa. Työ- ja harjoittelupaikkoja löytyy, opiskelijoille riittää asuntoja, kaupunki pystyy tarjoamaan vapaa-ajan palveluita, liikenneyhteydet ovat kunnossa ja tukipalvelut sekä opetus pystytään järjestämään tehokkaasti. Kampusverkon kehittäminen ei saa olla aluepolitiikkaa, vaan päätökset on tehtävä koulutuspoliittisin perustein tarkastelemalla kokonaisuutta valtakunnan tasolla.
2010-luvun Suomessa on vaikea ymmärtää, miksi korkeakoulutetut täytyisi jakaa kahteen leiriin tutkinnon pituuden tai lopputyön akateemisuuden perusteella. Lisäksi tavoitteemme olla maailman osaavin kansa vuonna 2020 on pahasti ristiriidassa koulutukseen käytettävien panostusten kanssa. Pienenevien resurssien aikana oikea ratkaisu on tehdä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Seuraavaan hallitusohjelmaan tuleekin kirjata tavoite duaalimallin purkamisesta ja pyrkiä määrätietoisesti kohti yhtenäistä korkeakoulujärjestelmää.
Mikko Valtonen
@ValtonenMikko
mikko11.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Petra Peltonen
@Petrattavaa
petrapeltonen.fi
Kirjoitus on julkaistu myös Mikko Valtosen blogissa Uudessa Suomessa.