Naisten asemasta politiikassa on keskusteltava

Kesäkuisen politiikan superviikonlopun jäljiltä mediassa on alettu Helsingin Sanomien johdolla tarkastella avoimemmin sitä, millaisia käyttäytymisstandardeja naispoliitikoille asetetaan julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi Elina Lepomäki ja Li Andersson leimattiin ennen kaikkea nuoriksi naisiksi. Heidän ikänsä ja sukupuolensa määrittelivät uskottavuutta puheenjohtajakamppailuissa, eikä kokemus tai osaaminen juuri noussut esiin.

Keskustelua naisten asemasta politiikassa on syytä käydä laajemminkin, sillä Lepomäen ja Anderssonin kohtaama ilmiö ulottuu kaikkiin puolueisiin. Naisilla ja miehillä on politiikassa edelleen selkeästi erilaiset käyttäytymisstandardit.

Nuori naispoliitikko kuvataan puolueesta riippumatta yleensä hieman vaikeaksi ihmiseksi. Nuorehko ikä, vahva poliittinen näkemys ja politiikan kärkikastiin nouseminen nähdään naiselle lähes epäsovinnaisena yhdistelmänä.

Sen sijaan huoliteltu ulkonäkö, leveä hymy ja oman yksityiselämän korostaminen ovat naispoliitikolle hyväksyttyjä asioita. Jossain sivulauseessa muistetaan aina mainita, että nuori nainen on toki kaunis, mutta hymyilemällä hieman enemmän hänen elämänsä olisi helpompaa. Miesten kohdalla tällaisia pinnallisia edellytyksiä ei ole.

Julkisessa keskustelussa luodaan sosiaalista todellisuutta. Sen vuoksi naisten asemasta politiikassa on keskusteltava avoimesti. Ei voi olla vain yhtä, ahtaisiin sukupuolirooleihin sidottua tapaa toimia politiikassa. Kokemuksen, osaamisen ja näkemysten tulee aina merkitä enemmän kuin ikä tai sukupuoli.

 

Näin keskustelu on edennyt (16.6. tilanne):

13.6. Paavo Teittisen HS-analyysi ”Miesten alueelle” osaamisellaan tunkevat naispoliitikot ovat usein medialle vaikeita

13.6. Elina Lepomäen blogikirjoitus Avoin kirje julkisen sanan käyttäjille

15.6. YLEn toimittaja Sanna Ukkola vastasi keskusteluun blogissaan Naiskortteja ja kikkelitanssia

15.6 Li Andersson osallistui keskusteluun Facebookissa