Jokainen vaaleissa ehdolle asettuva on pirun rohkea

Olen työni puolesta varsin kiinteästi tekemisissä kuntavaaliehdokkaiden kanssa. Oikeastaan teen työkseni ensi kevään kuntavaaleja. Hankin ehdokkaita, koulutan heitä, laadin materiaaleja ja järjestän tapahtumia. Olen myös itse toista kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Käyn varsin usein keskusteluja siitä, millaista on olla ehdokas. Haluan valottaa asiaa omasta näkökulmastani paitsi uusille ehdokkaille, mutta myös sellaisille ihmisille, jotka eivät tarkastele asiaa yhtä läheltä kuin itse teen.

Kampanjointi on hyvin erilaista eri kokoisissa kunnissa. Pienillä paikkakunnilla läpimeneminen edellyttää joitakin kymmeniä ääniä. Suurissa kaupungeissa kyse on sadoista. Puhumattakaan Helsingistä, jossa kuntavaalit ovat laajuudeltaan verrattavissa eduskuntavaaleihin. Suuremmilla paikkakunnilla myös kilpailu on ihan erilaista kuin pienillä paikkakunnilla. Listat tulevat takuulla täyteen, eikä jokainen halukas mahdu edes ehdolle.

On rehellistä sanoa, että ensimmäisellä kerralla harva ehdokas tietää aidosti, mihin on lähdössä. Vaikuttaminen kiinnostaa ja joku on saanut houkuteltua ehdolle, mutta ehdokas tuskin mieltää itseään poliitikoksi. Sellainen hänestä kuitenkin tulee muiden silmissä sillä hetkellä, kun ehdokassitoumus on allekirjoitettu.

Ehdokkuuden ehdottomasti rankin puoli on se, että muuttuu muiden silmissä osaksi järjestelmää. Yhtäkkiä oletkin vastuussa kaikista puolueesi huonoista päätöksistä vähintään viimeisen sadan vuoden ajalta. Sinun myös odotetaan ymmärtävän täydellisesti sekä suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän koukerot että kotikaupunkisi kaavoituskäytännöt. Vaikka nyökyttelisit hyväksyvästi koko sen puoli tuntia, joka menee äänestäjän sairaskertomuksen läpikäymiseen, saatat kuitenkin loppujen lopuksi olla hänen mielestään umpimätä ja korruptoitunut poliitikko, “koska sellaisiahan ne kaikki ovat”.

Ihmiselle, joka tulee uutena mukaan politiikkaan silkasta mielenkiinnosta päätöksentekoa kohtaan, ehdokkuus voi olla pahimmillaan pienoinen järkytys. Kuntalaisen vaatimukset ovat kovat. Kuitenkin moni ehdokas näkee itsensä äänestäjän kanssa vertaisena. Kuntalaisena, jolla on mielipide ja jota hän haluaa viedä eteenpäin ehdokkaana. Siksi ehdokkuuden mukanaan tuoma poliitikon kaapu voi olla luotaantyöntävä. Lisäksi pelkona on poliitikoksi leimautuminen vielä pitkän aikaa kuntavaalien jälkeen.

Jokainen vaaleissa ehdolle asettuva on pirun rohkea. Halu ja usko asioiden muuttamiseen on voittanut pelon leimautumisesta. Silti ehdolla oleminen voi olla pelottavaakin, sillä ennen vaali-illan ääntenlaskua ainut saatu palaute voi olla sen kiukkuisen mummon avautuminen torilla.

Haluan muistuttaa, että jo ehdolla oleminen on arvokasta. Tie kohti vaalipäivää voi olla kuoppainen, mutta yhteisten asioiden hoitamiseen osallistuminen on yksi hienoimmista asioista, joita tiedän.

Hyvää kansainvälistä demokratian päivää!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *